Mitä tehdä, kun nepsyperheen arki takkuaa? Nepsyys on usein perinnöllistä, joten diagnooseja ja piirteitä voi löytyä niin vanhemmalta kuin lapseltakin. Rullaavaan arkeen tarvitaan vanhemmilta kilokaupalla kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä omista ja lasten piirteistä.

Kulmatkivet arjen sujumiseen löytyvät rutiineista ja struktuurista. Toistuvat rutiinit auttavat kaikkia hahmottamaan mitä on tapahtumassa. Strukturointi tarkoittaa jäsenneltyä tai rakennettua eli päivä on rakennettu tietyn ohjelman mukaisesti, jolloin voidaan ennakoida mitä tapahtuu nyt ja mitä seuraavaksi. Kaikkien päivien ei tarvitse tapahtua samalla kaavalla, mutta ennalta tiedetty päivän ohjelma auttaa kaikkia toimissa eteenpäin. Perheen yhteisesti sovituilla pelisäännöillä on myös tärkeä rooli arjen sujumisessa. Pienetkin lapset voi ottaa mukaan suunnittelemaan perheen yhteisiä pelisääntöjä ja tapoja.

Erilaisten toimintaohjeiden antaminen on omanlaisensa taiteenlaji ja on tärkeää, että ohjeet ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Liian monen ohjeen antamista yhtäaikaa kannattaa välttää. Lapselle on hyvä antaa aikaa toteuttaa toimia yksi kerrallaan ja siirtyä vasta sitten seuraavaan ohjeeseen.

Lapsen vertaaminen muihin samanikäisiin lapsiin tai perheen muihin lapsiin ei kannata. Jokainen lapsi on yksilö ja tarvitsee yksilöllistä tukea. Päivän mittaan syntyvä kuormitus voi saada aikaan sen, että illalla lapsi jumittaa ja katoaa omaan kuplaansa, eikä toimi, vaikka vanhempi miten toistaa ohjeita. Tällöin on vanhemman itse joustettava ja mentävä lasta vastaan: autettava niissä asioissa, joissa lapsi apua tarvitsee.